Virkkusen puhe käsitteli suomalaisten kieltenopiskelua, sen järjestämistä ja epäkohtia. Aluksi vierailija esitti omia näkemyksiään kieltenlukemisen tärkeydestä: kieliä tarvitaan matkustellessa, työelämässä, seurustellessa muiden ihmisten kanssa ja se lisää myös eri kulttuurista tulleiden välistä kunnioitusta.
Mielipiteitä lauottiin myös kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna, lähinnä Suomen asemasta EU:ssa, Eurooppa-neuvostossa ja Pohjoismaisissa yhteistyöelimisissä, ja kuinka Suomi on näin ollut toteuttamassa kielenopetuksen kehitystyötä ulkomaita myöten.
Ministerin mielestä on erittäin outoa, että kieltenopiskelu, varsinkin peruskouluissa englantia lukuun ottamatta on vähentynyt, vaikka maailma on globaalisoitunut ja Suomi monikulttuuristunut. Syiksi tähän hän esittää vanhemmilla sukupolvilla olevaa pinttynyttä ajatusta siitä, että ainoastaan englannin kielellä pärjää, kuntien säästötoimia vapaavalintaisten kielten opetuksessa ja niiden ryhmäkokovaatimusten turhaa liioittelua.
Kuntien asennetta on parannettu ottamalla erityinen rahoitus kieliopintojen parantamiseen, johon hyvin moni on lähtenyt mukaan. Ministeri on myös ehdottanut uudenlaista tuntitavoitejakoa, mutta kepulaiset eivät tätä hyväksyneet. Hän kuitenkin seisoo vielä ehdotuksiensa takana.
Mutta kaikkein eniten Virkkusen saa hiilestymään Itä-Suomessa tehty esitys venäjän kielen vaihtamisesta ruotsiin. Joissakin kouluissa ei tarjota riittävästi Venäjän kielen opetusta, ja se pitäisi ministerin mielestä olla peruspalvelu alueella, jossa kyseisen kielen osaaminen olisi tärkeää. Hän ehdottaakin, että venäjän opiskelu voitaisiin aloittaa jo ala-asteella.
Huolestuttavaa myös on muidenkin ulkomaisten kielten asema. Saksan lukeminen on laskenut. Ranska oli suositummillaan EU:hun liittymisen aikaan, mutta myös sen opiskelu on lähtenyt laskuun. Italiaa ja muita pienempiä kieliä luetaan erittäin vähän. Ainoa valopilkku on espanja, jonka lukeminen on kasvanut.
Puhetta riitti myös omista kansalliskielistä. Eniten aihetta saatiin ruotsin kielen asemasta. Valtakunnallisesti ruotsin opinnot ovat riittämättömiä kaikilla opetusasteilla, myös virkamiesruotsi saa Virkkuselta risuja ruusujen sijasta. Huomiota saivat myös pienemmät kotimaiset kielemme, saame ja romanikieli.
Ugh! Kansa on puhunut! |
Puheensa lopuksi Virkkunen ottaa esille kansallisen kielistrategian perustamisen, jolla voitaisiin ehkäistä kielipoliittisten päätösten vaikutuksia pitkällä aikatähtäimellä. Strategiassa asetettaisiin tavoitteet ja toimenpiteet miten voitaisiin vahvistaa ja monipuolistaa ulkomaalaisten kielten opetusta kaikilla opetusasteilla. Ajatuksissa on myös peruskoulutuksen ja lukioiden tuntijaon uudistaminen.
Viimeisinä sanoinaan ministeri antaa kiitokset Kielikampukselle ja toivoo, että kaikki olisivat aktiivisesti mukana julkisessa keskustelussa aiheesta ja toisivat omia mielipiteitään esille.
Esiintyjänä Virkkunen oli melko vakuuttava. Puhetyyli oli jämäkkä ja selkeä. Hän ei kyllä käyttänyt tilaa pahemmin hyväkseen ja käytti ehkä ns. lunttilappujaan aika ahkeraan. Kuitenkin hän vaikuttaa hyvältä ja varmalta puhujalta.